1980

Yhteenveto

 
Vuosi -80 muistetaan brittiyhtyeiden, etupäässä Matchboxin ja Crazy Cavanin, invaasiosta. Yhtyeet jyräsivät Suomen 50-luvun rokin markkinat lähes täysin. Matchboxin avain Suomen menestykseen oli Rockabilly Rebel-single, joka oli menestynyt myös mainiosti kotimaansa Iso-Britannian listoilla edellisen vuoden lopulla. Matchboxin suosion vanavedessä maahamme saapui myös walesilainen Crazy Cavan & the Rhythm Rockers, joka toi mukanaan musiikkinsa lisäksi myös jotain näkyvämpää: Teddy-boy-muodin. Pulisongit, pitkät drape-takit ja läskärit alkoivat olla kova sana alan musiikkia kuuntelevien joukossa. Matchboxin ja Cavanin myötä suomalaisille tuli tutuiksi mm. pianisti Freddie Fingers Lee, Riot Rockers, Flying Saucers ja muutama muukin brittiläinen teddy-boy-yhtye.
Kotimaisista yhtyeistä ainoastaan Buck Jones & his Rhythm Ridersin voidaan katsoa olleen suosiossa brittien tasolla. Levymyynnissä Buck Jones ei tosin Matchboxin ja Cavanin tasolle yltänyt, mutta rokkareiden keskuudessa yhtyeen arvostus oli korkea. Koko muodin aloittanut Teddy & the Tigers hajosi ja Vexi Salmen Rockin' -yhtiö hiipui pois. Kari Heimonen perusti oman levy-yhtiön, Rebelin, julkaisemaan kotimaista (ja vähän ulkomaistakin) rockabillya.


Kotimaa
 
Vuoteen 1980 lähdettiin siis vielä kotimaisten yhtyeiden pääasiallisesti hallitessa markkinoita. Teddy & the Tigers oli vielä yleisön suuressa suosiossa, vaikka edellisen vuoden loppupuolella yhtyeen jättänyt manageri Kari Heimonen ei ollutkaan Suosikki-yhteyksineen sitä enää markkinoimassa. Tigersin rumpali Pale ja basisti A.P. olivat armeijan harmaissa ja tämä luonnollisesti jarrutti keikkailua. Yhtye kuitenkin vakuutti että armeija ei bändin suosiota heilauta. Todellisuudessa Teddy & the Tigersin loppu häämötti jo. Tigersin ollessa armeijan vuoksi enemmän tai vähemmän telakalla, huhuttiin Aikka Hakalan tekevän soololevyä, mutta tuo projekti ei koskaan toteutunut. 
 
Suosikin toiset rock-kuningaskilpailut polkaistiin käyntiin edellisen vuoden puolella ja loppukilpailut olivat 11.1.1980 Helsingin Kulttuuritalolla. Arvosteluraadissa istuivat Jyrki Hämäläinen ja Erja Halmevaara Suosikista, Vexi Salmi & Jussi Ikonen Rockin Recordsista (Levytuottajat Oy) sekä Antero Lagerström (Mainosyhtymä) ja Riitta Väistö (Dee-Jay). Vaikka loppukilpailussa esiintyi tällä kertaan muidenkin musiikinlajien edustajia, kaikki palkintopallisijat menivät jälleen 50-luvun rokkia soittaneille porukoille. Parhaasta yhtyeestä oli ilmeisesti hiukan erimielisyyttä, muuta voiton vei tällä kertaa helsinkiläinen Danny & the Thunders. Toiseksi sijoittunut Teenangels oli myös Helsingistä ja kolmannelle pallille nousi riihimäkeläinen Frankie & the Lovers. Neljännen tilan jakoivat rockabillylinjaa vetäneet Ducktails (Helsinki) ja Rockabilly Rockets (Kouvola). Myös tulevan vuoden rock-kuningas Generals oli jo mukana. 
Palkinnoksi voittaja sai levytyssopimuksen Levytuottajat Oy:n Rockin-merkin kanssa. Edellisvuoden LP-levysopimus kutistui Danny & the Thundersin kohdalla vain EP-levyksi. Myös luvattu näkyvyys Suosikki-lehdessä jäi yhteen vaivaiseen juttuun. Danny & Thunders katosi julkisuudesta kovin nopeasti, vaikka bändi jatkoikin vielä pari vuotta.
 
Edellisvuoden rock-kuningas Johnny & the Dodgers koki miehistönvaihdoksia. Vanha Dodgers ”hajosi” ja uusien miesten, Olli Pihlajanmaan (rummut) ja Anssi Monosen (basso) tultua mukaan, tunnettiin taustaryhmä nimellä New Dodgers. Myös yhtyeen tyyliä katsottiin hiukan uusiksi. Uuden LP:n kappaleista puolet oli Vexi Salmi kääntänyt suomeksi ja  puolet heitettiin vanhaan malliin englanniksi. Ilkeät kielet huhuilivat että levyn soittopuolesta olisivat vastanneet suurelta osin studiomuusikot. Oli miten oli, jälki ei kuitenkaan ollut kovin innostavaa. Yhtye hajosi lokakuussa ja rumpali Olli Pihlajanmaa siirtyi Lone Starsiin.
Saman kotimaistamisen ”uhriksi” oli edellisvuoden lopussa joutunut kouvolalainen Roxy featuring Eddie Thunderbird, nyt lyhyemmin Eddie & Roxy. Tuota linjaa ei kuitenkaan pitkään vedetty, sillä rockabillyvillityksen saapuessa Eddie & Roxy muuttui rockabilly-yhtyeeksi. Eddie & Roxyn viimeiseksi singleksi jäi Rockabilly Cowboy-niminen rallatus.
Samanlaisen tyylinmuutoksen teki myös edellisvuoden rock-kuningaskilpailujen hopeamitalisti Cruisers, jonka kanssa Eddie & Roxy heitti Boppin' 50's show-nimisen kiertueen kesällä -80. 
 
Myös Vexi Salmen Rockin' – merkki hiipui pois. Yhtiön lyhyen historian viimeiseksi meriitiksi jäi yhteistoiminta Osuuspankin kanssa, joka osti 100000 kappaletta Rockin'n kokoelmakasettia tilinavausporkkanaksi nuorille.
NOP-Rock-nimisellä kasetilla esiintyivät tutut yhtiön artistit Dave Taylor, Johnny & the Dodgers, Cruisers, Roxy ja Deke Devilson. Kappaleiden välissä taidettiin antaa opastusta pankin palveluista.
 
Twistin-SM-kilpailut jatkuivat myös tänä vuonna. Kiertuebändin mestarina hääräsi edellisvuoden tapaan Dave Taylor, joka varmisti palstatilan näin joka Suosikissa. Taustayhtyeenä toimi Kidds (aiemmin Candy Kids). Miss Farkku-Suomi- kiertueyhtyeeksi puolestaan oli kiinnitetty Suosikin rock-kuningaskilpailujen jaetun nelossijan saavuttanut  kouvolalainen Rockabilly Rockets. 
 
Kesällä Teddy & the Tigers vaihtoi nimensä pelkäksi The Tigersiksi ja uusi LP ilmestyi pian sen jälkeen. Rockabilly-yleisön karvaaksi pettymykseksi uusi White Hot Rock-LP oli ”jotakin aivan muuta”. Jo uuden levyn kansi paljasti että muutoksia oli tapahtunut: Drape-vaatteet olivat poissa ja hiuksetkin olivat rasvasta vapaat. Hakalan ja Richard Stanleyn säveltämä ja sanoittama levy sai positiivisen, mutta hiukan varautuneen kritiikin. Teddy & the Tigers faneille levy oli luonnollisesti lähinnä järkytys. Entisen managerin, Kari Heimosen mielestä, levy oli musiikillinen itsemurha. Uudella levyllä siteet 50-luvun rokkiin olivat lähes täydellisesti katkaistu. Levyn tyylisuuntaa on kovin vaikea määritellä, mutta jos vaikutteita hakemalla hakee, niin sellainen voisi olla vaikkapa Dave Edmunds. Tyylivaihdoksen motiivi osittain lienee ollut Hakalan kyllästyminen rockabillyn soittamiseen. Mies kun diggaili muutakin musiikkia. Toinen suuri syy on varmasti ollut se, että arvostusta muiden muusikoiden silmissä ei voinut tuolloin Suomessa ansaita rockabillya soittamalla. Lehdistölle syyksi kerrottiin tuo ”kun kaikki muutkin soittaa sitä ja matkii meitä”-fraasi. 
Kovin kauaa ei tarvinnutkaan odottaa Tigersin lopettamista. Yhtye ilmoitti hajoamisestaan lokakuussa, mutta heitti vielä loput sovitut keikat vanhalla Teddy & the Tigers tyylillä.
 
Tigersin paikan rockabillyväen ykkössuosikkina vei turkulainen Buck Jones & His Rhythm Riders, joka Explosive Rockabilly-levy nosti yhtyeen parrasvaloihin. Levyltä irrotettu Rockabilly Fever-sinkku oli pikku hitti ja se myös siivitti yhtyeen kakkos-LP:n pariksi kuukaudeksi listoille kesällä. Uusi mies yhtyeessä ja levyllä oli komppikitaristi Mikko Linnanmäki, taiteilijanimeltään Farmer John. 
Buck Jonesin takana hääri vanha Tigers-manageri Kari ”Johnny Flight” Heimonen, joka hoiti yhtyeen asioita suurieleiseen tapaansa. Yhtye olikin kehittynyt paljon edellisen levyn ajoistaan ja syksyllä julkaistu 12-tuumainen Everybodys rockin'- EP olikin tuon ajan suomirockabillya edustavimmillaan. Taustayhtyeen nimi oli samoihin aikoihin vaihdettu Lonestar Cowboysiksi.
Keulamies Buck Jones erkautui loppuvuodesta tekemään soololevyn taustallaan Mystery Train-yhtyeen miehet ja tuossa vaiheessa Lonestar Cowboysin päivät olivatkin jo luetut. Kehno soololevy ei ainakaan mitään kehitystä ollut Jonesin uralle ja tuottajan pallilla istunut Heimonenkin epäonnistui pahoin. 
Joulukuussa esiteltiinkin jo ”superkokoonpano” Lone Stars, josta lisää vuoden 1981 osiossa.
 
Buck Jonesin lisäksi toinen listoille noussut kotimainen rockabilly-yhtye oli helsinkiläinen Ducktails, jonka suoraviivainen Johannalle levytetty Ballin´ Keen rockabilly-EP, vetosi ostavaan yleisöön siinä määrin että levy nousi huhti-toukokuuksi listoille sijoille 23 ja 21. Johannalle levytti myös vantaalainen Slippers, jonka single ja LP olivat likitulkoon ainoat suomalainet rockabilly-levyt, jotka saivat kiittävät kritiikit Soundi- ja Blues News-lehdeltä. 
Molempien yllämainittujen yhtyeiden levyjen tuottajana toimi Agents-kitaristi Esa Pulliainen.
 
Suosikki julkaisi juttusarjoja kiihtyvällä tahdilla 50-luvun rokkareista, näyttelijöistä ja tietenkin Elviksestä, joka oli Jyrki Hämäläisen henkilökohtainen idoli ja päähänpinttymä. Elvis-juttujen osuus kaikista tuon ajan Suosikin jutuista on käsittämättömän suuri. Ja eihän Suosikki Elviksestä eroon päässyt niin kauaa kun Hämäläinen päätoimittajana oli.
Vanhan rock'n'rollin suosio nosti myös kiinnostusta kotimaisen rokin juuriin. Suosikissa Erkki Pälli kirjoitti kolmiosaisen katsauksen suomalaisiin 50-60-luvun rock, rautalanka ja pop-musiikkin vaiheisiin. Sarjan nimi oli Finnish Graffiti, joka tuli myös nimeksi Finnlevyn julkaisemalla lopulta kolmiosaiseksi kasvaneelle kokoelma-LP-sarjalle. Levy esitteli ansiokkaasti suomirokin juuria ja levyt nousi listoille. Ostava yleisö taisi olla kuitenkin enimmäkseen varttuneempaa väkeä.
 
Rockabilly-termi oli lanseerattu edellisen vuonna kesänä Suomeen ja kesällä -80 sitä kaikki sitten alkoikin pikkuhiljaa olla. Ehkä huvittavin muodin hyödyntäjä oli Tapani Kansa, joka jo edellisenä kesänävuonna sovitteli mustaa nahkaa ylleen Elviksen malliin. Nyt lehtikuvissa poseerattiin hiukan rockabillyhenkisesti ja kesällä Kansa huvitti kansaa käännöksellä Matchboxin Rockabilly Rebel-hitistä. Kappaleen nimihän oli tietysti Raju Rockabillypaukku.
 

Ulkomaat
 
Ulkomaisista yhtyeistä kovimmassa huudossa alkuvuodesta oli edelleen naapurimaamme ylpeys Boppers, joka jatkoi maamme kiertämistä tammikuussa. Boppersin debyytti-LP Number One oli myynyt Ruotsissa peräti 250000 kappaletta ja juuri ilmestynyt Keep on Boppin-LP meni kaupaksi samaa tahtia. Levy pongahti suoraan sijalle 12 Suosikin top-30 listalla maaliskuussa ja pysyi listoilla peräti kuusi kuukautta. Kokonaisuudessa toistakin LP:tä myytiin Ruotsissa yli 200000 kappaletta. 
 
Vexi Salmen Rockin` merkille levyttänyt brittiveteraaniyhtye Wild Angels kiersi maatamme helmi-maaliskuussa.
 
Helmikuun Suosikissa julkaistiin juttu Suomessa vielä melko tuntemattomista brittibändeistä, Matchboxista, Crazy Cavanista ja kumppaneista. Alan musiikin harrastajien parissa yhtyeet toki tunnettiin, mutta Matchboxin johdolla yhtyeet olivat pian koko Suomen kansan tietoisuudessa. Rockabilly Rebel-suurhitin sisältävä Matchboxin nimeämätön järjestyksessään kolmas LP-levy oli jo huhtikuussa listalla 11. sijalla ja Briteissäkin hienosti menestynyt hittisingle oli  25. sijalla Suosikin listoilla. 
Suosikki-lehden Lontoon kirjeenvaihtaja Andy Gray kirjoittikin ahkerasti raportteja näistä yhtyeistä, etenkin juuri  Matchboxista ja walesilaisesta Crazy Cavan & the Rhythm Rockerista. Matchbox ehti ensimmäisenä Härmän lavoille huhtikuussa ja heitti hektiset kuusi loppuunmyytyä keikkaa neljässä päivässä Etelä-Suomen kaupungeissa. Matchbox oli listasijoituksillakin mitattuna varsin suosittu myös kotimaassaan, millä ansiolla Crazy Cavan ei voinut ylpeillä. Mutta tuo ei Cavanin levymyyntiä Suomessa haitannut: Kesäkuussa Cavanilla oli jo kaksi pitkäsoittoa listoilla. 
Ylipäätään molempien yhtyeiden listasijoituksen kesältä 1980 ovat vakuuttavaa luettavaa: Matchboxin LP nousi listoille huhtikuussa ja pysyi siellä lokakuuhun saakka, ollen jopa listaykkösenä heinäkuussa. Rockabilly Rebel-single soi radiossa runsaasti ja listoilla se myös menestyi mukavasti, pysyen siellä huhtikuusta elokuuhun, lukuun ottamatta heinäkuuta, jolloin levy katosi listoilta. Olivatkohan sinkut loppuneet kaupoista?
Crazy Cavan ei juhlinut sinkkulistoilla, mutta yhtyeellä oli peräti kolme eri LP:tä listoilla kesällä: Crazy Rhythm, Best of ja uusin levy Still Crazy, joka myikin kaikkiaan kultalevyyn edellyttävän määrän.
Molemmat yhtyeet saivat hyväksyvät kritiikit musiikkilehdistössä, etenkin Matchbox. Kesällä yhtyeet kiersivät Suomea suurilla festareilla isoille yleisöille. 
Myös Whirlwind käväisi toisena perättäisenä kesänä Suomessa keikoilla, mutta ilman maamiestensä huippusuosiota.
 
Muista ulkomaalaisista artisteista voisi mainita vielä edellisvuonna Suomessa komeasti menestyneen Robert Gordonin, jonka erinomainen Bad Boy- LP jäi Suomessa melko vähälle huomiolle .
 
Loppuvuonna Matchboxin Midnight Dynamos single nousi Suomenkin listoilla korkealle pysyen siellä kuukausitolkulla. Samanniminen LP menestyi myös loistavasti ja myi kokonaisuudessa huikeat 36000 kappaletta. Lienee kaikkien aikojen myydyin ”rockabillylevy” Suomessa??
 
Loppuvuonna Suomea kiersivät tuttujen Matchboxin ja Crazy Cavanin lisäksi brittiläinen Johnny & the Jailbirds, Cavanin pikkuveljen yhtye Breathless sekä yksi tulevan vuoden rockabillykunkuista: amerikkalainen Ray Campi. Taustayhtyenä keikalla toimi kotimainen Mystery Train.
Pieni kohunpoikanen saatiin myös aikaan Crazy Cavan rumpalin Mike Coffeyn tappelunnujakasta Tavastialla, josta seurasi nykymittapuun mukaan varsin kovat rangaistukset: viisi päivää putkassa, 300 markkaa sakkoja ja maastakarkotus.
 

Elokuva
 

Elokuvissa 50-luku ei ollut yhtä paljon esillä kuten edellisvuonna, mutta pari genren kannalta merkittävää elokuvaa silti teattereissa pyöri.
Kotimainen Tapio Suomisen ohjaama Täältä tullaan elämä kuvasi ensimmäistä kertaa realistisesti pääkaupunkiseudun nuorisoa, sen ongelmia ja elämäntapaa. Elokuvan pääosanesittäjästä Esa Niemelästä alettiinkin heti Suosikissa leipoa Suomen James Deania, vaikka Niemelä avoimesti myönsi ettei ole koskaan Deania edes valkokankaalla nähnyt. 
Amerikkalaisten elokuvien tapaus oli Philip Kaufmanin The Wanderers (1979), Vaeltajat, joka kertoi realistisesti italiaisjengiläisten elämästä 60-luvun alun New Yorkissa. 
 

Äänestykset ja Suosio
 
Suosikki-lehden vuosiäänestyksessä rockabillymusiikin trendit näkyvät selvästi. Kotimaisten yhtyeistä parhaiten menestyi Buck Jones, joka sijoittui bändiäänestyksessä toiseksi. Jamrock Band oli sijalla 10  ja edesmennyt Tigers löytyi sijalta 11. Muita listalle sijoittuneita genren yhtyeitä olivat Johnny & the New Dodgers ja Rockabilly Rockets.
Parhaan kotimaisen sinkun ja LP:n listoilla rockabilly-yhtyiden manttelia kantoi yksin Buck Jones, jonka Rockabilly Fever-sinkku sijoittui kymmenenneksi ja Explosive Rockabilly-LP kolmanneksi parhaaksi levyksi.
 
Ulkomaisten yhtyeiden sarjassa Matchboxin (2.) ja Crazy Cavanin (3.) löi vain Abba. Myös LP- ja sinkkulistalla kaksikko oli vahvoilla. Matchboxin nimetön LP oli neljäs ja Midnight Dynamos kuudes. Singleissä Midnight Dynamos sijoittui kolmanneksi ja Rockabilly Rebel sinkku oli kuudes.  Crazy Cavanin Still Crazy-LP äänestettiin peräti vuoden toiseksi parhaaksi levyksi.  
    

Historia:




1980 Singlejulkaisut


Buddy Rider 'n' the Black Bisons:The Train / Bobby's boogie


The Capitols: Sä leikit vain / Sain ystävän


Castaway, Reginald C.: Night like tonight EP


Danny & the Thunders: EP


Ducktails: Ballin Keen EP


Eddie & Roxy:Rockabilly cowboy / Wild horse boogie

  Frankie & the Lovers: Se jokin sinulle on / Girls       

Jam Rock Band: Loch Lomond rock

  Johnny & the New Dodgers: Uni / yksin sateeeseen

Jones, Buck: Buck fever boogie / Let's go booping           

Jones, Buck & Rhythm Riders: Crazy chicken boogie / Let's go boppin tonight

Jones, Buck & His Lone Star Cowboys: Everybody's rockin tonight 12” EP      


Rock-A-Teds: Gonna get some more / Poor ramblin' man

Slippers: My Babe / Caterpillar

Taylor, Dave: Mona Lisa / Dimlight boogie               


The Tigers: El Diablo / Tears like Crystal           

   Teenangels: Teenangels EP

  Tommy & the Teenagers: Teddy Jive / Gone gone gone

1980 LP-julkaisut        


Johnny & the New Dodgers: Same

Jones, Buck and his Rhythm Riders: Crazy chicken boogie

 
Jones, Buck and his Rhythm Riders: Explosive Rockabilly

 
The Slippers: Same

  Tex & the Dixie Rebels: Rockabilly Rebellion

Tigers: White hot rock
      
 
  Twisters: Same

Various Artists: Teenage Party