1980
Yhteenveto
Vuosi -80 muistetaan brittiyhtyeiden, etupäässä
Matchboxin ja Crazy Cavanin,
invaasiosta. Yhtyeet jyräsivät Suomen 50-luvun rokin
markkinat lähes täysin. Matchboxin
avain Suomen menestykseen oli Rockabilly Rebel-single, joka oli
menestynyt myös
mainiosti kotimaansa Iso-Britannian listoilla edellisen vuoden lopulla.
Matchboxin
suosion vanavedessä maahamme saapui myös walesilainen Crazy
Cavan & the
Rhythm Rockers, joka toi mukanaan musiikkinsa lisäksi myös
jotain näkyvämpää:
Teddy-boy-muodin. Pulisongit, pitkät drape-takit ja
läskärit alkoivat olla kova
sana alan musiikkia kuuntelevien joukossa. Matchboxin ja Cavanin
myötä
suomalaisille tuli tutuiksi mm. pianisti Freddie Fingers Lee, Riot
Rockers,
Flying Saucers ja muutama muukin brittiläinen teddy-boy-yhtye.
Kotimaisista yhtyeistä ainoastaan Buck Jones & his Rhythm
Ridersin voidaan
katsoa olleen suosiossa brittien tasolla. Levymyynnissä Buck Jones
ei tosin
Matchboxin ja Cavanin tasolle yltänyt, mutta rokkareiden
keskuudessa yhtyeen
arvostus oli korkea. Koko muodin aloittanut Teddy & the Tigers
hajosi ja
Vexi Salmen Rockin' -yhtiö hiipui pois. Kari Heimonen perusti oman
levy-yhtiön,
Rebelin, julkaisemaan kotimaista (ja vähän ulkomaistakin)
rockabillya.
Kotimaa
Vuoteen 1980 lähdettiin siis vielä kotimaisten yhtyeiden
pääasiallisesti
hallitessa markkinoita. Teddy & the Tigers oli vielä
yleisön suuressa
suosiossa, vaikka edellisen vuoden loppupuolella yhtyeen
jättänyt manageri Kari
Heimonen ei ollutkaan Suosikki-yhteyksineen sitä enää
markkinoimassa. Tigersin
rumpali Pale ja basisti A.P. olivat armeijan harmaissa ja
tämä luonnollisesti
jarrutti keikkailua. Yhtye kuitenkin vakuutti että armeija ei
bändin suosiota
heilauta. Todellisuudessa Teddy & the Tigersin loppu
häämötti jo. Tigersin
ollessa armeijan vuoksi enemmän tai vähemmän telakalla,
huhuttiin Aikka Hakalan
tekevän soololevyä, mutta tuo projekti ei koskaan
toteutunut.
Suosikin toiset rock-kuningaskilpailut polkaistiin käyntiin
edellisen vuoden
puolella ja loppukilpailut olivat 11.1.1980 Helsingin Kulttuuritalolla.
Arvosteluraadissa
istuivat Jyrki Hämäläinen ja Erja Halmevaara Suosikista,
Vexi Salmi & Jussi
Ikonen Rockin Recordsista (Levytuottajat Oy) sekä Antero
Lagerström
(Mainosyhtymä) ja Riitta Väistö (Dee-Jay). Vaikka
loppukilpailussa esiintyi
tällä kertaan muidenkin musiikinlajien edustajia, kaikki
palkintopallisijat
menivät jälleen 50-luvun rokkia soittaneille porukoille.
Parhaasta yhtyeestä
oli ilmeisesti hiukan erimielisyyttä, muuta voiton vei
tällä kertaa
helsinkiläinen Danny & the Thunders. Toiseksi sijoittunut
Teenangels oli
myös Helsingistä ja kolmannelle pallille nousi
riihimäkeläinen Frankie &
the Lovers. Neljännen tilan jakoivat rockabillylinjaa
vetäneet Ducktails
(Helsinki) ja Rockabilly Rockets (Kouvola). Myös tulevan vuoden
rock-kuningas
Generals oli jo mukana.
Palkinnoksi voittaja sai levytyssopimuksen Levytuottajat Oy:n
Rockin-merkin
kanssa. Edellisvuoden LP-levysopimus kutistui Danny & the
Thundersin
kohdalla vain EP-levyksi. Myös luvattu näkyvyys
Suosikki-lehdessä jäi yhteen
vaivaiseen juttuun. Danny & Thunders katosi julkisuudesta kovin
nopeasti,
vaikka bändi jatkoikin vielä pari vuotta.
Edellisvuoden rock-kuningas Johnny & the Dodgers koki
miehistönvaihdoksia. Vanha
Dodgers ”hajosi” ja uusien miesten, Olli Pihlajanmaan (rummut) ja Anssi
Monosen
(basso) tultua mukaan, tunnettiin taustaryhmä nimellä New
Dodgers. Myös yhtyeen
tyyliä katsottiin hiukan uusiksi. Uuden LP:n kappaleista puolet
oli Vexi Salmi
kääntänyt suomeksi ja puolet heitettiin vanhaan
malliin englanniksi. Ilkeät
kielet huhuilivat että levyn soittopuolesta olisivat vastanneet
suurelta osin
studiomuusikot. Oli miten oli, jälki ei kuitenkaan ollut kovin
innostavaa. Yhtye
hajosi lokakuussa ja rumpali Olli Pihlajanmaa siirtyi Lone Starsiin.
Saman kotimaistamisen ”uhriksi” oli edellisvuoden lopussa joutunut
kouvolalainen Roxy featuring Eddie Thunderbird, nyt lyhyemmin Eddie
& Roxy.
Tuota linjaa ei kuitenkaan pitkään vedetty, sillä
rockabillyvillityksen
saapuessa Eddie & Roxy muuttui rockabilly-yhtyeeksi. Eddie &
Roxyn
viimeiseksi singleksi jäi Rockabilly Cowboy-niminen rallatus.
Samanlaisen tyylinmuutoksen teki myös edellisvuoden
rock-kuningaskilpailujen
hopeamitalisti Cruisers, jonka kanssa Eddie & Roxy heitti Boppin'
50's
show-nimisen kiertueen kesällä -80.
Myös Vexi Salmen Rockin' – merkki hiipui pois. Yhtiön lyhyen
historian
viimeiseksi meriitiksi jäi yhteistoiminta Osuuspankin kanssa, joka
osti 100000
kappaletta Rockin'n kokoelmakasettia tilinavausporkkanaksi nuorille.
NOP-Rock-nimisellä kasetilla esiintyivät tutut yhtiön
artistit Dave Taylor,
Johnny & the Dodgers, Cruisers, Roxy ja Deke Devilson. Kappaleiden
välissä
taidettiin antaa opastusta pankin palveluista.
Twistin-SM-kilpailut jatkuivat myös tänä vuonna.
Kiertuebändin mestarina
hääräsi edellisvuoden tapaan Dave Taylor, joka varmisti
palstatilan näin joka
Suosikissa. Taustayhtyeenä toimi Kidds (aiemmin Candy Kids). Miss
Farkku-Suomi-
kiertueyhtyeeksi puolestaan oli kiinnitetty Suosikin
rock-kuningaskilpailujen
jaetun nelossijan saavuttanut kouvolalainen Rockabilly
Rockets.
Kesällä Teddy & the Tigers vaihtoi nimensä
pelkäksi The Tigersiksi ja uusi
LP ilmestyi pian sen jälkeen. Rockabilly-yleisön karvaaksi
pettymykseksi uusi
White Hot Rock-LP oli ”jotakin aivan muuta”. Jo uuden levyn kansi
paljasti että
muutoksia oli tapahtunut: Drape-vaatteet olivat poissa ja hiuksetkin
olivat
rasvasta vapaat. Hakalan ja Richard Stanleyn säveltämä
ja sanoittama levy sai
positiivisen, mutta hiukan varautuneen kritiikin. Teddy & the
Tigers
faneille levy oli luonnollisesti lähinnä järkytys.
Entisen managerin, Kari
Heimosen mielestä, levy oli musiikillinen itsemurha. Uudella
levyllä siteet
50-luvun rokkiin olivat lähes täydellisesti katkaistu. Levyn
tyylisuuntaa on
kovin vaikea määritellä, mutta jos vaikutteita hakemalla
hakee, niin sellainen
voisi olla vaikkapa Dave Edmunds. Tyylivaihdoksen motiivi osittain
lienee ollut
Hakalan kyllästyminen rockabillyn soittamiseen. Mies kun diggaili
muutakin
musiikkia. Toinen suuri syy on varmasti ollut se, että arvostusta
muiden
muusikoiden silmissä ei voinut tuolloin Suomessa ansaita
rockabillya
soittamalla. Lehdistölle syyksi kerrottiin tuo ”kun kaikki muutkin
soittaa sitä
ja matkii meitä”-fraasi.
Kovin kauaa ei tarvinnutkaan odottaa Tigersin lopettamista. Yhtye
ilmoitti
hajoamisestaan lokakuussa, mutta heitti vielä loput sovitut keikat
vanhalla
Teddy & the Tigers tyylillä.
Tigersin paikan rockabillyväen ykkössuosikkina vei
turkulainen Buck Jones &
His Rhythm Riders, joka Explosive Rockabilly-levy nosti yhtyeen
parrasvaloihin.
Levyltä irrotettu Rockabilly Fever-sinkku oli pikku hitti ja se
myös siivitti
yhtyeen kakkos-LP:n pariksi kuukaudeksi listoille kesällä.
Uusi mies yhtyeessä
ja levyllä oli komppikitaristi Mikko Linnanmäki,
taiteilijanimeltään Farmer
John.
Buck Jonesin takana hääri vanha Tigers-manageri Kari ”Johnny
Flight” Heimonen,
joka hoiti yhtyeen asioita suurieleiseen tapaansa. Yhtye olikin
kehittynyt
paljon edellisen levyn ajoistaan ja syksyllä julkaistu
12-tuumainen Everybodys
rockin'- EP olikin tuon ajan suomirockabillya edustavimmillaan.
Taustayhtyeen
nimi oli samoihin aikoihin vaihdettu Lonestar Cowboysiksi.
Keulamies Buck Jones erkautui loppuvuodesta tekemään
soololevyn taustallaan
Mystery Train-yhtyeen miehet ja tuossa vaiheessa Lonestar Cowboysin
päivät
olivatkin jo luetut. Kehno soololevy ei ainakaan mitään
kehitystä ollut Jonesin
uralle ja tuottajan pallilla istunut Heimonenkin epäonnistui
pahoin.
Joulukuussa esiteltiinkin jo ”superkokoonpano” Lone Stars, josta
lisää vuoden
1981 osiossa.
Buck Jonesin lisäksi toinen listoille noussut kotimainen
rockabilly-yhtye oli
helsinkiläinen Ducktails, jonka suoraviivainen Johannalle
levytetty Ballin´
Keen rockabilly-EP, vetosi ostavaan yleisöön siinä
määrin että levy nousi
huhti-toukokuuksi listoille sijoille 23 ja 21. Johannalle levytti
myös
vantaalainen Slippers, jonka single ja LP olivat likitulkoon ainoat
suomalainet
rockabilly-levyt, jotka saivat kiittävät kritiikit Soundi- ja
Blues
News-lehdeltä.
Molempien yllämainittujen yhtyeiden levyjen tuottajana toimi
Agents-kitaristi
Esa Pulliainen.
Suosikki julkaisi juttusarjoja kiihtyvällä tahdilla 50-luvun
rokkareista,
näyttelijöistä ja tietenkin Elviksestä, joka oli
Jyrki Hämäläisen
henkilökohtainen idoli ja päähänpinttymä.
Elvis-juttujen osuus kaikista tuon
ajan Suosikin jutuista on käsittämättömän
suuri. Ja eihän Suosikki Elviksestä
eroon päässyt niin kauaa kun Hämäläinen
päätoimittajana oli.
Vanhan rock'n'rollin suosio nosti myös kiinnostusta kotimaisen
rokin juuriin. Suosikissa
Erkki Pälli kirjoitti kolmiosaisen katsauksen suomalaisiin
50-60-luvun rock,
rautalanka ja pop-musiikkin vaiheisiin. Sarjan nimi oli Finnish
Graffiti, joka
tuli myös nimeksi Finnlevyn julkaisemalla lopulta kolmiosaiseksi
kasvaneelle
kokoelma-LP-sarjalle. Levy esitteli ansiokkaasti suomirokin juuria ja
levyt
nousi listoille. Ostava yleisö taisi olla kuitenkin
enimmäkseen varttuneempaa
väkeä.
Rockabilly-termi oli lanseerattu edellisen vuonna kesänä
Suomeen ja kesällä -80
sitä kaikki sitten alkoikin pikkuhiljaa olla. Ehkä huvittavin
muodin hyödyntäjä
oli Tapani Kansa, joka jo edellisenä kesänävuonna
sovitteli mustaa nahkaa ylleen
Elviksen malliin. Nyt lehtikuvissa poseerattiin hiukan
rockabillyhenkisesti ja
kesällä Kansa huvitti kansaa käännöksellä
Matchboxin Rockabilly Rebel-hitistä. Kappaleen
nimihän oli tietysti Raju Rockabillypaukku.
Ulkomaat
Ulkomaisista yhtyeistä kovimmassa huudossa alkuvuodesta oli
edelleen
naapurimaamme ylpeys Boppers, joka jatkoi maamme kiertämistä
tammikuussa. Boppersin
debyytti-LP Number One oli myynyt Ruotsissa peräti 250000
kappaletta ja juuri
ilmestynyt Keep on Boppin-LP meni kaupaksi samaa tahtia. Levy pongahti
suoraan
sijalle 12 Suosikin top-30 listalla maaliskuussa ja pysyi listoilla
peräti
kuusi kuukautta. Kokonaisuudessa toistakin LP:tä myytiin Ruotsissa
yli 200000
kappaletta.
Vexi Salmen Rockin` merkille levyttänyt brittiveteraaniyhtye Wild
Angels kiersi
maatamme helmi-maaliskuussa.
Helmikuun Suosikissa julkaistiin juttu Suomessa vielä melko
tuntemattomista
brittibändeistä, Matchboxista, Crazy Cavanista ja
kumppaneista. Alan musiikin
harrastajien parissa yhtyeet toki tunnettiin, mutta Matchboxin johdolla
yhtyeet
olivat pian koko Suomen kansan tietoisuudessa. Rockabilly
Rebel-suurhitin
sisältävä Matchboxin nimeämätön
järjestyksessään kolmas LP-levy oli jo
huhtikuussa listalla 11. sijalla ja Briteissäkin hienosti
menestynyt hittisingle
oli 25. sijalla Suosikin listoilla.
Suosikki-lehden Lontoon kirjeenvaihtaja Andy Gray kirjoittikin
ahkerasti
raportteja näistä yhtyeistä, etenkin juuri
Matchboxista ja walesilaisesta
Crazy Cavan & the Rhythm Rockerista. Matchbox ehti
ensimmäisenä Härmän
lavoille huhtikuussa ja heitti hektiset kuusi loppuunmyytyä
keikkaa neljässä
päivässä Etelä-Suomen kaupungeissa. Matchbox oli
listasijoituksillakin
mitattuna varsin suosittu myös kotimaassaan, millä ansiolla
Crazy Cavan ei
voinut ylpeillä. Mutta tuo ei Cavanin levymyyntiä Suomessa
haitannut:
Kesäkuussa Cavanilla oli jo kaksi pitkäsoittoa
listoilla.
Ylipäätään molempien yhtyeiden listasijoituksen
kesältä 1980 ovat vakuuttavaa
luettavaa: Matchboxin LP nousi listoille huhtikuussa ja pysyi
siellä lokakuuhun
saakka, ollen jopa listaykkösenä heinäkuussa. Rockabilly
Rebel-single soi
radiossa runsaasti ja listoilla se myös menestyi mukavasti, pysyen
siellä
huhtikuusta elokuuhun, lukuun ottamatta heinäkuuta, jolloin levy
katosi
listoilta. Olivatkohan sinkut loppuneet kaupoista?
Crazy Cavan ei juhlinut sinkkulistoilla, mutta yhtyeellä oli
peräti kolme eri
LP:tä listoilla kesällä: Crazy Rhythm, Best of ja uusin
levy Still Crazy, joka
myikin kaikkiaan kultalevyyn edellyttävän
määrän.
Molemmat yhtyeet saivat hyväksyvät kritiikit
musiikkilehdistössä, etenkin
Matchbox. Kesällä yhtyeet kiersivät Suomea suurilla
festareilla isoille
yleisöille.
Myös Whirlwind käväisi toisena
perättäisenä kesänä Suomessa keikoilla, mutta
ilman maamiestensä huippusuosiota.
Muista ulkomaalaisista artisteista voisi mainita vielä
edellisvuonna Suomessa
komeasti menestyneen Robert Gordonin, jonka erinomainen Bad Boy- LP
jäi
Suomessa melko vähälle huomiolle .
Loppuvuonna Matchboxin Midnight Dynamos single nousi Suomenkin
listoilla korkealle
pysyen siellä kuukausitolkulla. Samanniminen LP menestyi myös
loistavasti ja
myi kokonaisuudessa huikeat 36000 kappaletta. Lienee kaikkien aikojen
myydyin
”rockabillylevy” Suomessa??
Loppuvuonna Suomea kiersivät tuttujen Matchboxin ja Crazy Cavanin
lisäksi
brittiläinen Johnny & the Jailbirds, Cavanin pikkuveljen yhtye
Breathless
sekä yksi tulevan vuoden rockabillykunkuista: amerikkalainen Ray
Campi. Taustayhtyenä
keikalla toimi kotimainen Mystery Train.
Pieni kohunpoikanen saatiin myös aikaan Crazy Cavan rumpalin Mike
Coffeyn
tappelunnujakasta Tavastialla, josta seurasi nykymittapuun mukaan
varsin kovat
rangaistukset: viisi päivää putkassa, 300 markkaa
sakkoja ja maastakarkotus.
Elokuva
Elokuvissa 50-luku ei ollut yhtä paljon esillä kuten
edellisvuonna, mutta pari
genren kannalta merkittävää elokuvaa silti teattereissa
pyöri.
Kotimainen Tapio Suomisen ohjaama Täältä tullaan
elämä kuvasi ensimmäistä
kertaa realistisesti pääkaupunkiseudun nuorisoa, sen ongelmia
ja elämäntapaa. Elokuvan
pääosanesittäjästä Esa Niemelästä
alettiinkin heti Suosikissa leipoa Suomen
James Deania, vaikka Niemelä avoimesti myönsi ettei ole
koskaan Deania edes
valkokankaalla nähnyt.
Amerikkalaisten elokuvien tapaus oli Philip Kaufmanin The Wanderers
(1979),
Vaeltajat, joka kertoi realistisesti italiaisjengiläisten
elämästä 60-luvun
alun New Yorkissa.
Äänestykset ja Suosio
Suosikki-lehden vuosiäänestyksessä rockabillymusiikin
trendit näkyvät selvästi.
Kotimaisten yhtyeistä parhaiten menestyi Buck Jones, joka
sijoittui
bändiäänestyksessä toiseksi. Jamrock Band oli
sijalla 10 ja edesmennyt
Tigers löytyi sijalta 11. Muita listalle sijoittuneita genren
yhtyeitä olivat
Johnny & the New Dodgers ja Rockabilly Rockets.
Parhaan kotimaisen sinkun ja LP:n listoilla rockabilly-yhtyiden
manttelia
kantoi yksin Buck Jones, jonka Rockabilly Fever-sinkku sijoittui
kymmenenneksi
ja Explosive Rockabilly-LP kolmanneksi parhaaksi levyksi.
Ulkomaisten yhtyeiden sarjassa Matchboxin (2.) ja Crazy Cavanin (3.)
löi vain
Abba. Myös LP- ja sinkkulistalla kaksikko oli vahvoilla.
Matchboxin nimetön LP
oli neljäs ja Midnight Dynamos kuudes. Singleissä Midnight
Dynamos sijoittui
kolmanneksi ja Rockabilly Rebel sinkku oli kuudes. Crazy Cavanin
Still
Crazy-LP äänestettiin peräti vuoden toiseksi parhaaksi
levyksi.