Sivujen tekijästä
Allekirjoittanut on vaeltanut musiikkihistoriansa musiikki- ja
tyylilajeista toiseen. Musiikkimaku on laajentunut koko ajan ja
tässä lyhyt kertaus kiinnostuneille.
Varhaisin muistikuva musiikista liittyy 70-luvun alun
suomi-iskelmään, mutta ensimmäinen varsinainen idoli oli
(tietysti) Elvis.
Lopulliseen 50-luvun rokin ja rockabillyn huumaan siivitti Teddy &
the Tigers, jonka parissa tanssahdeltiin muotiajan alkutahdit. Muodin
loppuvuodet menivät "Kissayhtyeiden" kuten Stray, Blue ja
Polecatsin sekä Shakin´ Pyramidsin parissa.
Rockabillystä siirryttiin Crampsin ja Meteorsin kautta sujuvasti
punkin pariin. Siirtymää vauhditti oman yhtyeen perustaminen.
Teini-iän orastava yhteiskunnallinen
herääminen yhdistettynä rajoittuneeseen soittotaitoon
synnytti punk-yhtye Sekaannuksen, joka toimi aktiivisesti vuosina
1983-1989. Yhtye julkaisi kolme 7-tuumaista ja yhden
12-tuumaisen.
Punk-ajan musiikkikiinnostus suuntautui brittiläisiin
anarkisti-punk-yhtyeisiin joita olivat esim. Crass, Flux of Pink
Indians, Rudimentary Peni, joitakin mainitakseen.
Punkin rinnalle alkoi aika pian nousta muutakin musiikkia. Ensin
tulivat mm. U2 ja Echo & the Bunnymen. Lyhyt "harharetki"
progressivisen rokin puolellekin tuli tehtyä.
Todellisen "kolahduksen" aiheutti brittiläinen The Smiths jossain
80-luvun puolivälin tienoilla. Johnny Marrin kauniisti
helisevät kitarat ja Morrisseyn kipeät ja masentavat, mutta
jollakin kierolla tavalla hauskat tekstit mullistivat nuoren miehen
maailman. Smiths oli SE yhtye joka pidän edelleenkin suurimpana
innoittajanani. Smithsin rinnalle ilmaantui muitakin
brittipoppariyhtyeitä, joista erityisesti haluan mainita
Housemartinsin.
Punkin kuuntelu hiipui jossain vaiheessa lähes tyystin ja 80-luvun
loppupuolella tein tavallaan paluun rock´n´rollin ja
rockabillyn pariin. Paluu tapahtui ikään kuin samaa
tietä, mitä kautta olin punkkiin tutustunut, eli psychobillyn
kautta.
Guana Batz, Krewmen ja Batmobile oli mm. niitä yhtyeitä joita
aluksi kuuntelin. Eniten kiinnostivat bändit jolla oli jotain
uutta tuomista tuohon genreen.
Smithsin vaikutuksesta ja varttumisesta johtuen alkoi kuitenkin
muutakin musiikkia allekirjoittaneen soittimessa soida ja 90-luvun
luvun jälkeen onkin vaikea enään nimetä
mitään erityistä musiikkityyliä mihinkä olisi
jymähtänyt.
Musiikkimaku on laajentunut jatkuvasti. Tämän
päivän levyhyllystä löytyy tietysti vanhaa ja uutta
rock´n´rollia & rockabillya, punkkia, Reverend Horton
Heatia, Ville Leinonen & Valumoa, Depeche Modea, Morrisseyta, Brian
Setzeria, Supergrassia, BR5-49, Jeff Buckleya, Hank III:a ja kaikkea
hyvää musiikkia.
Omaa musiikkia teen The Einsteins yhtyeessä, jossa luullakseni
yhdistyy kaikki vuosien varrella tarttunut.
Tähän sallittakoon pieni mainos: THE EINSTEINS -> ->
->
http://www.myspace.com/einsteinsband
