1981
Yhteenveto
Vuosi 1981 oli Suomessa jonkinlainen rockabillyn onnela, sekä
markkinamiesten
että yleisön kannalta.
Britti- ja jenkkiyhtyeitä kiersi maassamme huimalla tahdilla ja
kesä oli
rockabillyfestareiden täyttämä.
Vuoden ehdottomat kuninkaat tulivat Yhdysvalloista: Stray Cats. Runaway
Boys-biisi oli maailmanlaajuinen hitti ja yhtye villiinnytti myös
Suomen lähes
täydellisesti. Toinen suuri nimi oli brittiläinen Shakin'
Stevens. Hän omasi
kotimaassaan jopa vielä suuremman listasuosion kuin Stray Cats,
mutta ei
musiikillisesti ollut lähellekään yhtä kiinnostava.
Matchbox ja Crazy Cavan olivat vahvasti edelleen mukana, mutta Stray
Catsin
ohella uudenlaista rockabillya soittavat yhtyeet kuten esimerkiksi
Polecats ja
Shakin Pyramids nakersivat edellisvuoden valtiaiden asemaa.
Kotimaassa isoin nimi oli tietysti Lone Stars/Falcons, unohtamatta
Boppin Pete
Trioa ja Slippersia. Suomalaisilla yhtyeillä ulkomaisten
kollegojensa tavoin ei
juuri ollut asiaa listoille, mutta bändit olivat edellisvuoteen
verrattuna
kuitenkin huomattavasti tasokkaampia.
Vuoden aikana alkoi kaikenlainen rockabilly-, etelävaltio-, teddy-
krääsää
ilmestyä lisääntyvässä määrin
kauppojen hyllylle ja jo pikkukaupunkienkin
vaatekaupoista saattoi ostaa rockabilly-lipuilla varustettuja
vaatteita. Rockabillylevyjä
myytiin jo Valintatalostassakin. Ja rockabillypurkkaa saattoi ostaa
kioskeista.
Kotimaa
Yleisölle oli jo vuoden 1980 talvella esitelty Lone Stars,
hajonneiden Teddy
& the Tigersin ja Buck Jones & his Lonestar Cowboysin
johtomiesten yhteenliittymä. Yhtyeessä soittivat Aikka
Hakalan ja Jari Salmisen
lisäksi myös Johnny & the New Dodgersin entinen rumpali
Olli Pihlajanmaa
(Rock Ola) sekä Buck Jonesin bändin vanha komppikitaristi
Mikko Linnanmäki eli
Farmer John. Farmer John korvasi aiemmissa Lone Stars-ennakkojutuissa
esiintyneen Jack Jones-taiteilijanimen omaavan kitaristin.
Kyseessä oli siis
eräänlainen suomi-rockabillyn ”all stars - kokoonpano” ja
sellaisena se myös
yleisölle markkinoitiin.
Kevään aikana kauppoihin saatiin odotettua materiaalia Lone
Starsilta, kaksi
singleä ja LP. Uusi juurevampi hillbilly-linja miellytti jopa
siinä määrin
kotimaiseen fiftarimusaan kriittisesti suhtautuva Soundi-lehden
arvostelijoita,
että he äityivät peräti varovaisesti kehaisemaan
yhtyeen levyjä. Ostavaa
yleisön heinähattumeininki ei kuitenkaan pahemmin innostanut
ja Bop &
Roll-LP myikin odotuksiin nähden varsin vaatimattomasti. Levyn
kappalevalinnat
olivat melko heikkoja eikä tuottaja Kari Heimonen ei
myöskään onnistunut. Bop
& Rollin soundi on tunkkainen ja jollakin tavalla
epätasapainoinen. Levyn
julkaisuoikeudet kuitenkin myytiin ruotsalaiselle Wild Cat Recodsille
ja
naapurissa Bop & Roll myi kohtuullisen hyvin.
Lone Starsin eloa kesti vain runsaat puoli vuotta. Kesän
loppupuolella yhtye
laittoi rockabilly-tyylin suurieleisesti romukoppaan, vaihtoi
nimensä
Falconsiksi ja tyylinsä juurevammaksi rock´n ´rolliksi
ja rhythm and bluesiksi.
Nahkakamppeet kaivettiin taas esiin ja naama yrmyssä poseerattiin
Suosikissa:.
”Haluamme unohtaa rockabillyn"-artikkelissa yhtye heimosmaisen
suurelliseen tapaansa lyttää kasaan koko suomalainen
rockabillygenren, yleisöä
myöten. Tuolla artikkelilla varmistettiin että pikku
sensaatio saatiin aikaan,
mutta yhtyeen tempoilevia liikkeiden ymmärtäjiä alkoi
olla yhä vähemmän.
Falcons ilmoittaa rockabillymusiikin soittamisen lopettamisen syyksi
jäljittelijät ja ”epäaidon” meiningin. Nimen vaihtaminen
syyksi kerrottiin se,
että Saksasta löytyy jo samanniminen kantriporukka ja Campin
Euroopan-kiertueen
vuoksi sekaannusta siellä haluttiin välttää.
Yhtye oli pitkällä Suomen kiertueella Ray Campin kanssa kun
kesäkuussa tuo
nimen-, tyylin- ja imagonvaihdos toteutettiin. Syksyllä bändi
matkasi Campin
mukana Eurooppaan syksyllä, mm. Norjaan, Ruotsiin sekä
Englanissa Lontooseen,
jossa bändi heitti keikan mm. Dingwallsissa.
Talvella -82 Buck Jones meni armeijaan ja yhtye alkoi kaikessa
hiljaisuudessa
hiipua pois.
Falcons ehti julkaista singlen ja LP:n jotka jäivät Kari
Heimosen
Rebel-levy-yhtiön viimeisiksi ”bändijulkaisuiksi”.
Yhtiön kaksi viimeistä
julkaistua levyä olivat kokoelmalevyjä.
Musiikillisesti Falcons oli ihan kelpo yhtye jonka levyt saivat
positiiviset
arvostelut lehdistössä. Flamin' LP:llä Heimonen onnistui
tuottajan roolissa
ensimmäiseen kerran melko hyvin.
Alkuvuodesta järjestettiin kolmannen kerran Suosikin
Rock-kuningas-loppukilpailut Mäntsälässä
(9.1.1981). Salmen Levytuottajat Oy
oli väistynyt Finnlevyn tieltä Suosikin
yhteistyökumppanina ja ensimmäistä
kertaa rockabilly/rock'n'roll-musiikille oli oma erillinen sarjansa.
Raadin
puheenjohtajana toimi Takku Kotilainen ja kiertueyhtyeenä
Teenangels.
Voiton kisassa vei espoolainen Generals, joka sai levytyssopimuksen
sekä
raiturin ja Matchbox-pokaalin (!). Perintöprinsseille
Dollybirdille ja
Bopcatsille lupailtiin valoisaa tulevaisuutta, mutta varsinaisia
palkintoja
jaossa ei heille ollut. Finnlevy levytyssopimus oli lopulta varsin
vaatimaton:
Generalsin palkinto käsitti vain yhden singlen sekä
puolikkaan kasetista toisen
rockabilly-yhtyeen Steelersin kanssa.
Mainittakoon että toisen Rock Kuningas-sarjan (Punk, heavy, ska)
Varkauden
finaalin voitti yhtye nimeltään Break.
Kari Heimosen Rebel yhtiö julkaisi suuren määrän
levyjä markkinoille. Pääosa
tuotannosta keskittyi Teddy Guitarin ja Buck Jonesin projektien
ympärille. Lonestars ja Falcons-yhtyeiden levyjen lisäksi
miehiltä julkaistiin
keväisen Amerikan matkan tuotoksia. Miehet tekivät parin
viikon mittaisen
työloman Ronny Weiserin studioille Kaliforniaan ja
äänittivät Rollin'
Rock-yhtiön artistien kanssa materiaalia jotka sitten julkaistiin
kahdella
singlellä sekä California '81-nimisellä LP:llä
loppukesästä. Kaverusten
kokoonpanot julkaisivat siis peräti kolme LP-levyä sekä
viisi singleä reilusti
alle vuoden aikana!
Heimonen oli solminut tiiviit suhteet Weiseriin ja Rollin Rockin
artisteihin ja
mm. Mac Curtisilta julkasitiinkin Rebelin kautta kaksi LP:tä ja
singleä. Heimonen
toi myös Weiserin yhtiön artisteja, kuten Ray Campin, Mac
Curtisin ja
kumppanit, Suomeen esiintymään.
Myös brittien kanssa tehtiin yhteistyötä.
Lonestars-rumpalina tunnettu Olli
Pihlajanmaa eli Rock Ola vieraili studiossa nimekkään
brittiläisen Blue
Catsin-yhtyeen kanssa kesällä (vahvistettuna Teddy
Guitarilla) ja jälki olikin
loistavaa. Tuosta
sessiosta julkaistiin Almost 12 O' clock/Slap That Bass-single. Osa
session kappaleista oli tarkoitus olla Rock Olan omalla LP:llä
myöhemmin, mutta
levy jäi valitettavasti aikanaan Rebeliltä julkaisematta.
Levyn muiden
kappaleiden taustoista olisi huolehtinut Boppin Pete Trio.
Muut levyttäneet Rebel-artistit olivat Boppin Pete Trio (ennen
& his Texas
Rangers) sekä Mystery Train. Boppin Peteltä julkaistiin kaksi
7-tuumaista sekä
jännästi svengaavan Rainin' & Stormin' – LP.
Helsinkiläinen Mystery
Trainilta ehdittiin julkaista kaksi kelpoa seitsemäntuumaista, EP
ja single. Yhtye
soitti myös Kitty Lee – nimisen neitokaisen ainoaksi
jääneellä singlellä
taustoja. Molemmat yhtyeet olivat oivia esimerkkejä siitä,
kuinka myös yhtiön
”nuoremmalla” polvella oli homma hienosti hanskassa. Vaikka etenkin
laulupuoli
oli vielä melko hiomatonta, niin soitto rullasi
mallikkaasti. Kontrabassoa
osattiin ”släpätä” siinä missä muutkin ja
soitosta saattoi havaita innon ja
omistautumisen musiikille.
Muista yhtyeistä pitää ehdottomasti mainita kaksi
nimeä: vantaalainen Slippers
ja jyväskyläläinen Aviators.
Jo edellisenä vuonna Johannalle debyytti-LP.n julkaissut Slippers
jatkoi
mallikasta menoaa singlellä ja Ubangi Stomp LP:llä. Aviators
puolestaan
julkaisi pirteät ja omaperäiset kaksi singleä Poko
Rekordsille.
Rockabilly-musiikkiin keskittyneitä musiikkitapahtumia
järjestettiin
tolkuttomasti: Vappuaattona juhlittiin Messukeskuksen
UKK-hallissa
kuusituntista Rockabilly Festivalia, tähtinään Sleepy La
Beef, Charlie Gracie,
Crazy Cavan, Polecats, Johnny & the Roccos, Kotimaisina
esiintyjinä olivat
Generals ja Steelers. Miltei samalla esiintyjäkaartilla
kierrettiin myös
Anjalan ja Mikkelin rockabillyfestivaalit.
Punkaharjulla rokattiin heinäkuussa Ray Campin ja Jimmy Lee
Maslonin
tähdittämillä festareilla. Kotimaisista yhtyeistä
mukana olivat olivat Amerikan
herrojen taustat hoitanut Lonestars sekä Slippers, Steelers,
Generals, ja Buddy
Rider & Black Bisons,
Kesäkuun 6. ja 7. päivä järjestettiin
Säkylässä Kari Heimosen toimesta, Säkylä
Rock'n'Roll '81-niminen festivaali.
Eenokin lavalle pääesiintyjiksi oli hankittu Gene Summers,
Blue Cats, Johnny
Legend sekä Jack Cochran. Kaksipäiväisillä juhlilla
kävi vain vähän yli
puolitoistatuhatta henkeä, joka oli järjestäjille kova
pettymys. Festarit
menivät reippaasti tappiolle ja puuhamies Kari Heimoselle
kävi ilmi että
jokavuotisiksi tarkoitettu tapahtuma tulisi jäämään
tähän yhteen ainoaan
kertaan.
Boppin Pete Trion ja Falconsin osuudet Jouko Lehmuskallion Rokki
Diggari-elokuvan kuvauksia suoritettiin Säkylän festivaalien
aikana. Lopullisessa
elokuvassa Boppin Peten kappaleena kuullaan Perkinsin Right String Baby
ja
Falconsin kappaleet ovat Money Honey sekä Tear it up.
”Kevään ja kesän -81 bändivieraat ovat näin
jälkeen päin aika uskomatonta
luettavaa. Yllämainittujen lisäksi Suomessa vierailivat
lisäksi: Mac Curtis,
Stray Cats, Flying Saucers, Johnny & the Roccos, Matchbox, Danny
& the
Red Hots, Red Hot Max & The Cats, Shakin' Pyramids, Zantees, Shakin
Stevens, Link Wray, Dave Edmunds.....”
Linnanmäellä järjestettiin Masters of Teddy Rock –
kilpailut: Touko-elokuun
sunnuntai-iltoina olivat karsinnat ja 5
yleisöäänestyksen parasta
loppukilpailuun 30.8.1981. Palkintona levytyssopimus. Voiton vei Golden
Rocket.
Ulkomaat
Lone Stars oli alkuvuonna 1981 ainoa kotimainen ns. ”valioliigalainen"
rockabillyosastossa. Ylipäätään suomalaisyhtyeet
olivat rajussa paineessa laadukkaiden
ulkomaisten esiintyjien joukossa. Vuoden 1980 ehdottomat
kuninkaat, brittiläiset Matchbox ja Crazy Cavan, olivat edelleen
kuumia nimiä
ja heidän levyt myivät hyvin.
Matchboxin Midnight Dynamos LP viihtyi Suosikki-lehden top 30-listalla
vuoden
1981 puolella 5 kuukautta: Levy myikin Suosikin tietojen mukaan vuoden
loppuun
mennessä 36000 kpl (ÄKT:n mukaan vain 20000) ja
edeltävä ”nimetön” Rockabilly
Rebel-hitin sisältävä LP:kin myi saman lähteen
mukaan 26000 kpl (ja edelleen
ÄKT:n mukaan vain 20000). Joka tapauksessa molemmat LP:t
myivät kultalevyyn
edellyttävän määrän. Singlepuolella
Midnight Dynamos jatkoi listalla
vuoden viisi ensimmäistä kuukautta.
Crazy Cavan ei aivan yhtä komeisiin myyntilukuihin
yltänyt, mutta Still
Crazy levyn myynti ylsi kultakantaan ja Cool and Crazy Rockabilly
LP
käväisi listoilla huhtikuussa. Yhtye kiersi Suomea helmi-,
maalis-, huhti- sekä
toukokuussa (!) (20.2. - 14.3. ja 30.4.-1.5.).
Mutta jo vuoden 1980 loppupuolella alkoi kuulua merkkejä
muutoksesta:
Brittilistojen top-10 marraskuun lopulla ponkaissut jenkkiläinen
Stray Cats
soitti aivan uudentyylistä rockabillya ja näyttikin melkoisen
”viileältä”. Runaway
Boys hitti jytisi ihan eri malliin kuin mikään aikasemmin.
Stray Cats debyytti-LP julkaistiin Englannissa 20.2. ja eikä
pitkäänkään kun
Suomikin jo oli täydessä kuumeessa.
Messukeskuksen Paasikivihallissa bändi vieraili 7.4.1981. Keikka
oli
varsinainen minikeikka, ainoastaan kahdeksan biisin mittainen. Suomen
julkaisun
jälkeisenä kuukautena LP-levyä myytiin 25000 kpl ja se
oli Stray Catsin uran
ensimmäinen kultalevy koko maailmassa. Listoilla LP pamahti
toukokuussa heti
suoraan kakkoseksi, kesäkuussa ykköseksi ja pysyi listalla
syyskuuhun saakka. Runaway
Boys-sinkku keikkui Suosikin listalla top-30:ssä neljä
kuukautta. Suosikki-lehti
innostui Stray Catsista vallan mahdottomasti ja vuoden kuluessa
yhtyeestä
kirjoitettiin varsin mittavasti: Miltei joka lehdessä vuoden
loppuun mennessä
oli jonkinlainen juttu yhtyeestä. Lehden kansikuvapoikana Setzer
komeili myös
useaan otteeseen. Aidon Stray Cats kamman ja tatuoinnin sai tietysti
tilata
Suosikista hintaan 9,90 mk.
Toinen LP, Gonna Ball, julkaistiin marraskuussa, mutta yhtä
suureen huumaan
kuin debyytti ei levy ostavaa yleisöä siivittänyt.
Suosikki jaksoi kuitenkin
yhtyeestä kirjoittaa edelleen varsin ahkerasti.
Stray Catsin merkitystä tulevaisuuden yhtyeille ei voi
mitenkään vähätellä,
niin paljon yhtye toi uusia elementtejä rockabilly-musiikkiin.
Olipa yhtye
varmasti antamassa oman mausteensa psychobillylle ja oli pohjana
neobillyksikin
kutsutulle suunnalle.
Myös pitkän linjan brittirokkari Shakin' Stevens löi
Suomessa, kuten myös
kotimaassaan, itsensä loistavasti läpi.
Shakin Stevens valtavaa suosiota kotimaassaan kuvastaa rivi toinen
toistaan
korkeampia sijoituksia sinkkulistoilla: Vuoden 1981 aikana
neljä top-10
biisiä, joista kaksi ykkösenä (This Ole House &
Green Door). Mistään
pikkutekijästä ei siis ollut kysymys. Miehen popahtava
rock'n'roll-linja taisi
vedota laajempaan kuulijakuntaan ja lopputuloksen saattoi todeta
levymyynnissä.
Voidaankin sanoa että vuoden 1981 loppupuoli oli täysin
Shakin Stevensin. Mies
käväisikin Suomessa vierailulla loppuvuodesta.
Uuden polven ulkomaisia yhtyeistä rummutettiin kovasti.
Näitä olivat mm. Polecats,
Shakin Pyramids ja sekä uudistunut Blue Cats. Nämä
bändit ottivat Stray Catsin
tapaan vaikutteita muustakin musiikista eikä suhtautuminen
rockabillyyn ja
50-luvun musiikkiin ollut kovinkaan puritaanista. Polecatsin
loistavan
debyytti LP:n taustalta löytyi sama mies kuin Stray Catsin
ensimmäinen: Dave
Edmunds. Hänen ansiota lienee pitkälti se, että
Polecatsin Are Go!-LP on juuri
niin loistava kuin se on. Myös bändin singlet
menestyivät: Kaikki kolme vuoden
1981 puolella julkaistut sinkut menivät briteissä listoille.
Parhaiten menestyi
David Bowie-versiointi John I'm only dancing-single, joka pysyi
listoilla 8
viikkoa, korkeimmillaan sijalla 35. Menestystä tuli myös
Suomen listoilla:
samainen sinkku nousi listoille 2 kuukaudeksi kuten myös LP:kin.
Shakin Pyramids muistetaan varmasti omaperäisestä Take a Trip
renkutuksesta. Skotti-trio
napattiin legendan mukaan Virgin-yhtiölle suoraan kadulta. Blue
Cats oli jo
vanhempi tuttavuus, mutta miehistön vaihdosten jälkeen
kuoriutui yhtyeestä
uudempi omaperäisempi puoli. Fight Back-LP oli varmasti yksi
vuoden parhaista
rockabillylevyistä. Yhtyeet saivat myös poikkeuksetta
positiiviset kritiikit
levyarvostelijoilta kautta suomalaisen musiikkilehdistön.
Kaiken kaikkiaan ulkomainen bänditarjonta oli varsin
korkeatasoista. Ehkä
hiukan erikoista oli se, että tuollainen Stray Cats / Polecats
tyyppinen
rockabilly ei kotimaisia muusikoita viehättänyt, ainakaan
yhtään tuon kaltaista
yhtyettä ei pinnalle ilmaantunut. Vuosi muodosti rockabillybuumin
huipun, josta
oli vain yksi suunta: Alaspäin.
Yleisöäänestykset
Suosikin Grand Prix-vuosiäänestyksessä loppuvuodesta
1981 rockabillybändejä
listoilta löytyi runsaasti: Falcons löytyi sijalta 9.,
Slippers 12. ja Bop
Cats oli 20. Parhaan LP-äänestyksessä Lonestarsin
Bop & Roll oli hiukan
jopa yllättäen peräti sijalla 10. Kotimaisia listoja
hallitsivat Hassisen Kone,
Pelle Miljoona ja Paul Oxley's Unit.
Ulkomaan osastolla oli selvästi pirteämpää: Stray
Cats oli bändilistan ykkönen,
Matchbox 9., Polecats 13. ja Crazy Cavan & Rhythm Rockers 18.
Stray Catsin debyytti-LP äänestettiin kolmanneksi ja Shakin
Stevensin This Ole
house LP vuoden kahdeksanneksi parhaaksi albumiksi. Vuoden
biisiäänestyksessä
sama brittiherra varasi sijat 3. ja 8. kappaleilla This Ole House ja
You're
Driving Me Crazy. Stray Catsin Runaway Boys äänestettiin
vuoden kymmenenneksi
parhaimmaksi biisiksi.
Myös Soundi-lehdessä äänestettiin vuoden 1981
suosikeista. Helmikuussa 1982
julkaistussa äänestyksessä ei rockabilly-yhtyeiden
suosio ei ollut ollenkaan
yhtä selvää kuin Suosikissa.
Kotimaan sarjassa ei genren yhtyeitä ollut sen enempää
suosituimpien kuin
töppäysten listalla. Ulkomaisten yhtyeiden
äänestysten osalta sentään Stray
Cats ylsi ”uusi kyky”-sarjassa sijalle 12., mutta myös ”vuoden
töppäys”-listalla sijalle 7. Seuraa
”töppäys”-listalla Stray Catsille teki
Shakin Stevens, sijoittuen yhdeksänneksi.
