BUDDY RIDER"N'
THE BLACK BISONS / THE BLACK BISONS
7" A) Train (Rosengren)
B) Bobby's boogie (Rosegren)
Soittajat: Janne Korpi (b), Jouni Korpi (g + b. voc),
Markku Rosengren (voc + g), Kari Palmroth (d), Harri
Ruutiainen (Skiffle + b. voc)
Äänityspaikka ja aika: JJ-Studio, Tampere
Tuottaja: ?
Äänittäjä: Heikki Silvennoinen
Kannet: Ollison
Listasijoitukset: -
Fifty-Fifty 1980 - FFS 69
LP-LEVYT
Rockin'
DaysSoittajat: Mika Honkonen (voc), Tapio Vuorinen (g),
Janne Lähteenmäki (dr), Janne Korpi (b), Jouni Korpi (g)
Äänitysaika ja paikka: 1981, Studio 55, Turku
Tuottaja: Seppo Tammilehto
Äänittäjä: ?
Kannet: ?
Listasijoitukset: -
Kerberos 1981 KEL 623
A)
1. Confiterates (Vuorinen-Vidbom)
2. Bonnie hop (Confiterates)
3. Cindy (Lundsford/Black Bisons)
4. Flyin' saucer rock'n'roll (Scott)
5. I'm going home (Bain)
6. Tryin' to get to you (Singleton-McCoy)
B)
1. Rock'n' roll baby (Ducan)
2. Lonesome train (Moore- Subotsky)
3. Big black Chevrolet (Smith)
4. My old boots (Vuorinen)
5. Okie boogie (Swatley)
6. What will be done (Ford)
7. Oklahoma baby (Wall-Ball)
Blues Newsin Seppo Elonen ei oikein riemastunut Black Bisonsin pitkäsoitosta:
"Parhaaseen aikaan Suomessa taisi olla satoja rockabilly-yhtyeitä. Osa niistä oli aivan surkeita, osa kehnoja, suurin osa keskivertoja, muutamat hyviä ja eräät puutteistaakin huolimatta persoonallisia ja erinomaisia tai ainakin erinomaisen lupaavia. Vieläkin näitä yhtyeitä on melko paljon. Oikean kuvan saamiseksi ja harrastuksen jatkuvuuden vuoksi olisi paikallaan, että parhaat näistä pääsisivät levyttämään. Näin ei ole käynyt, vaan levytyskynnyksen ylittäneiden yhtyeiden valikoituminen on ollut vähintäänkin sattumanvaraista. Eräs suuri ongelma on ollut isompien levy-yhtiöiden lähes täydellisen kiinnostuksen puute ja aivan täydellinen asiantuntemattomuus. Tätäkin LP:tä vakuutettiin ja ilmeisesti uskottiinkin hyväksi tuottajayhtiö Discophonin taholta. Sitä se ei valitettasti ole.
Haluaisin mielelläni kehua alan suomalaisia tuotteita ja olen mielestäni yrittänyt keksiä edes jotakin myönteistä sanottavaa silloin kun siihen ollut vähänkin aihetta. Nyt ei ole aihetta, tämä on suomalaisen rockabillyn pohjanoteeraus. Yhtyeen käsitys rytmeistä ja vivahteista on harvinaisen yksioikoinen. Hirveä tempo päälle ja rummuista samalainen mänttäys joka kappaleen taustalle, siinä yhtyeen resepti. Rumpalia usein aliarvostetaan yhtyekokonaisuudessa ja hänen merkitystään hyvälle yhteissoundille aliarvioidaa. Tässä on nyt varsinainen opetuslevy, joka harvinaisen havainnollisesti osoittaa miten rumpali tuhoaa täysin kokonaisen LP:n. Tuskin on aiheellista kuvailla esim. sitä, miltä levylle valitut klassikot kuullostavat näin käsiteltynä.
Yksi kappale on yhtyeen omasta piiristä lähtöisin - A1. Sen viesti kuuluu näin:"We are the rebels, they call us confiterates, we are the rebel rebels - confiterates". Tätä toistetaan parikymmentä kertaa hillittömän jytkeen säestyksellä. Onko sitten mikään ihme jos jotkut pitävät rockabillyn harrastajia tyhminä." (Blues News 1982 / Seppo Elonen)