SINGLET JA EP:T:
7" EPA) Come on Rock (Hämäläinen-Nykter-Nykter)
B) Devil (Nikku-Hämäläinen-Nykter)
Soittajat: Jouko Nykter (g + voc), Hannu Nykter (g +
voc), Kalle Kähkönen (dr), Matti Hämäläinen (b + voc)
Äänitysaika ja paikka: 29.11.1977, Microvox studio.
Lahti
Tuottaja: Kari Heimonen
Äänittäjä: Pekka Nurmikallio
Kannet:
Listasijoitukset: Kesäkuu 1978: 20. //// Huhtikuu
1978: 22.
Poko Records 1978 - PIS 005
Soundi-lehden "Väiski" arvosteli singlen huhtikuussa 1978:
"Jamrock Band edustaa Poko bändikatraassa Teddy & the Tigersin tapaan harmitonta,
muinaisuuteen palaavaa rockia, jollaisesta ei voi millään muotoa olla vihainen, vaikkei niin hirveästi
ilahtuisikaan. Bändin single jää melko mitäänsanomattomaksi senkin takia, että soitto on ihmeen
heiveröistä, varovaista, kieli keskellä suuta kelattua. Tällaiseen musiikkiin tietysti kuuluu jo
pelkästään perinteiden vuoksi tietty silkoisuus, mutta kyllä tuottaja olisi saanut piiskata poikiin
hieman enemmän tulta ja tappuraa studiossa." (Soundi 4/78)
7"A) Where are you now, Buddy Holly?
(Tokazier-Stanley)
B) Get a job (Silhuettes)
Soittajat: Jouko Nykter (g + voc), Hannu Nykter (g +
voc), Kalle Kähkönen (dr), Matti Hämäläinen (b + voc)
Äänitysaika ja paikka: 18.12.1978, MSL-studio,
Tampere
Tuottaja: Richard Stanley
Äänittäjä: Mika Sundqvist
Kannet: kuva: Aarne A. Mikosaari
Listasijoitukset: Huhtikuu 1979: 17. //// Kesäkuu
1979: 21.
Poko Records 1979 - PIS 017
Soundin Valdemar Wallenius ryttäsi sinkun seuraavasti helmikuussa 1979:
"Muistaakseni Lappeenrannasta tulevan Jamirokkibändin kornilta haiskahtava kysymys houkuttelee
keksimään vastaukseksi korneja vitsejä koiranputken kasvattamisesta - saa nähdä maltanko olla
veistelemäti? Olenhan sentään jo vuosien takaa lähes täydellisen BH-kokoelman omistava, pari
kirjaa ja lukemattomia lehtijuttuja miehestä lukenut jonkinlainen fani ja mielelläni kunnioitan hänen
muistoaan. Ja melko varmasti minäkin laulaisin hänen laulujaan, jos osaisin, ja minulla olisi
rokkibändi, mutta luultavasti harkitsisin vakavasti, Jos Richard Stanley ja Hille Tokazier tarjoaisivat
minulle levytettäväksi sellaista kunnianosoitusta kuin "Where are you now, Buddy Holly?". Se näet
EI vaikuta ihan vilpittömältä: Buddy Holly kun ei aidon nostalgisesti saata muistella sellaiset
vanhemmat henkilöt kuin säveltäjät Tokazier/Stanley, mutta jo minä - Jam-rokkareista
puhumattakaan - olen liian nuori tietämään mitään siitä 50 -luvusta, jolloin Buddyn elämä ja kuolema
jotain merkitsivät. Jam Rock Bandin huonosti äänitetty ja ja tosi pateettinen rock-balladi vaikuttaa
liian monessa suhteesta liian falskilta, valitan. Itse asiassa hänen muistonsa rääpiminen juuri nyt
kun hän on "muotia", vaikutta puhtaan kaupalliselta opportunismilta. Kunnioitus on varsin näennäistä,
etenkin kun asianomaisten pitäisi aavistaa joutuvansa juuri tällaisen minun esittämän arvostelun ja
epäilyn kohteeksi. Eli laulun viimeistä säettä mukaillen:" Please take Buddy back where he belongs -
in his rightful resting place, pushing up daisies" (Sound, Waldemar Wallenius 2/79)
Levy arvosteltiin myös Suosikin Juke-Box Juryssa maaliskuussa 1979. Kokonaispisteet 33-
Johnny Hailio:"Olen pettynyt tähän esitykseen. Keikalla tämä bändi on paljon enemmän edukseen"
7 pistettä
Kari Tapio: "Vanhaa nostalgista kamaa. Ei oo paha. Tulee mieleen teinibileet ja tukka tötterölle." 5 1/2 pistettä
Eini:"Tämä on minusta aivan mahtava kappale. Hille on tehnyt kivan sävellyksen. Pidän tästä suunnattomasti. Kivat stemmat." ? pistettä
Ripatti:"No mutta minähän ihan yllätyin ja myönteisesti kaiken lisäksi. Idea on tosin loppuunkulunut, se vanha Abraham, Martin ja John-juttu on yli käymätön, mutta Poko poikkesi pontevampaa ja se on hyvä juttu." 7 pistettä
(Suosikki 3/79)
7"A) Loch Lomond rock (Trad.)
B) I go ape (Sedaka/Greenfield)
Soittajat: Jouko Nykter (g + voc), Hannu Nykter (g +
voc), Kalle Kähkönen (dr), Petri Karttunen (b ), Jorma
Haataja (p)
Äänitysaika ja paikka: 1981, Trackside studio, Imatra
Tuottaja: Illi ja Jam Rock Band
Äänittäjä: ?
Kannet:
Listasijoitukset:
Poko Records 1981 - PIS 072
Neitokaiset "Vilma" ja "Leena" arvostelivat toukokuussa 1981 Jamrock bandin singlen:
Leena: "A:lla kunnon fiftarimeininkiä! Ja Jukeboximusa! Äkkiä euroviisuihin! Toisella puolella I go
ape. Kyllä, kyllä, mikäli levyt eivät pian parane. Sory boys."
Vilma: "Miten meidän vanhan koulukuoron ohjelmistö on joutunut tähän sinkkupinoon? Ensin Pedron
Huopikkaat ja sitten tämä Loch Lomond. Kyynel kirpoaa silmäkulmaani, monta pistettä ja
kättentaputukset. B-puolelle pelkät karvaiset kättentaputukset."
(Soundi 5/81)
LP-LEVYT
Jam
Rock Band: Wax
Soittajat: Jouko Nykter (g + voc), Hannu Nykter (g +
voc), Kalle Kähkönen (dr), Matti Hämäläinen (b + voc),
Rauno Paananen (sax)
Äänitysaika ja paikka: 1979, Microvox studio. Lahti
Tuottaja: Richard Stanley
Äänittäjä: Richard Stanley
Kannet:
Listasijoitukset: -
Poko Records 1979 - PÄLP 9
A)
1. I've got a lovely bunch of cocoanuts (Heatherton)
2. Letter to you (Nykter-Hämäläinen-Stanley)
3. Speedo (Navarro)
4. Short Shorts (Austin-Gaudio)
5. The wanderer (Maresca)
6. Return to sender (Blackwell-Scott)
7. Where are you now, Buddy Holly? (Tokazier-Stanley)
B)
1. Pony time (Coway-Berry)
2. Duke of Earl (Edwards-Williams-Dixon)
3. Philadelphia baby (Rich)
4. Sh-Boom (Fraster-Keyes-McCrae-Edwards)
5. Wasting your time (?)
6. Pretty little angel eyes (Lee-Boyce)
7. The big beat (Domino)
Suosikin arvostelija Väinämöinen arvosteli LP:n marraskuussa 1979:
"Jam Rock Band lienee Suomen ensimmäinen do wop - yhtye joka 50-luvun hassujen lauluyhtyeiden
esityksiä.Vertailu ei ole yhtä epäedullinen kuin Freddielle ( Falcon, arvosteltiin samassa palstassa
kirj. huom) sillä kiekon monet alkuperäisesityksistäkuullostavat nykypäivänä parodialta. Pojat ovat
pysyneet nahoissaan ja jälki on varsin sujuvaa, laulustemmat eivät ole alkuperäisjuttujen
tasolla,mutta soitto pelaa. Varmaan luonnossa kokemisen arvoinen bändi!"
(Suosikki 11/79)
Seppo Elonen ei pitänyt levyä kovin heikkona, Blues News 2/80
"Jam Rock Band taitaa ensimmäinen suomalainen yhtye, joka tyylissään ja kappalevalinnoissaan
pohjautuu lähinnä 50-luvun ja 60-luvun alun doo-wop-lauluyhtyeperinteeseen. Taitaa olla toistaiseksi
ainoakin (ainakaan levylle päässyt), mitä voi pitää jossakin määrin yllättävänä, sillä kansainvälisten
esimerkkien valossa (englantilainen Darts, ruotsalainen Boppers) uus-doo-wop vie jopa levylistojen
kärkeen, minne ei rockabillylla ainakaan toistaiseksi ole ylletty. Ehkä kotimaisten yrittäjien
vähäisyyteen on syynä tradition täydellinen puute, sillä suomalaisten tunnetusti kovaa viehtymystä
kuorolaulauluun voidaan tuskin tulkita amerikkalaisen doo-wop vaikutuksksi suomalaiseen
musiikkikulttuuriin. Tilla on siis toinen kuin rock´n´rollin (ja rockabillyn) puolella, josta sentään löytyy
joitankin pioneerejä 50- ja 60-luvun vaihteesta lähtien. Edelläkävijäasemansa vuoksi Jam Rock Band
olisi oikeutettu normaalia lievemmän asteikon käyttämiseen kritiikissa, mutta siihen ei ole mitään
aihetta, sillä yhtye ja levy kestävät vaativammankin tarkastelun. Soitinpuoleen ei ole oikeastaan
muuta huomauttamista kun että saksofoni saisi olla moni-ilmeisempi, lähinnä hieman
aggressiivisempi ja "räkäisempi" eräissä kappaleissa. Soitinpuolta sivuten voisi kysyä, miksi
kannessa on kontrabasson kuva, kun levyllä kuitenkin on käytössä kontrabasso? (tämä kysymys ei
ollut osoitettu Vesa Walamiehelle). Laulupuolessakaan ei ole aihetta suurempiin valituksiin,
lähtökohdat ja puitteet huomioiden se on aivan tyydyttävä. Boppers yhtyettä vertailukohteena
käyttäen voisi sanoa hyvää pohjoismaista tasoa. Parhaiten onnistuvat A3 ja 4 ja mukavaa
kuunneltavaa ovat myös B2, 4 ja 7. Vähemmän kiinnostavia ovat 60-luvun alun twistin jälkeisiä
tanssityylejä esittelevät B1 ja 3. Ainoa selvästi epäonnistunut tulkinta on Dionin A5.Levyn huonoin
kappale on kuitenkin A 7, joka on sanoituksiltaan typerintä mitä olen aikoihin kuullut ja musiikkina
nollan arvoista tavaraa. Vastuu tekeleestä lankeaa herroille Hillel Tokazier ja Richard Stanley, joiden
jäljiltä suomalaisessa rockissa löytyy paljon muutakin vähemmän onnistunutta. Loput kappleet ovat
keskitasoa ja menevät ohi korvien ilman positiivisia tai negatiivisia kokemuksia, Ilmiönä Jam Rock
Band on kaiken ylikuumenneen rockabillyintoilun seassa pelkästään myönteinen. Lavaesiintyjänä se
on tiettävästi varsin suosittu, eikä syyttä."
(Seppo Elonen, Blues News 2/80)