JOHNNY
SAVAGE
& THE RIDERS
SINGLET:
7"
A) Rockin
Through The
Rye (Haley)
B) Johnny
Savage
(Niemelä)
Soittajat: Jussi 'Johnny Savage'
Vihunen : vcl,
Hannu Vihunen : vcl / gtr, Jukka 'Crisu'
Ristseppä :
gtr, Hannu Lemola : dms, Tapio
Niemelä : pno
Jukka Hakoköngäs : sax
Äänitysaika ja paikka: 1979
Tuottaja:
Äänittäjä:
Kannet:
Listasijoitukset: -
Tophits 1979 - THSG
506
LP-LEVYT
Night Bar Boogie LP
Soittajat:
Jussi
'Johnny Savage' Vihunen : vcl,
Hannu Vihunen : vcl / gtr, Jukka 'Crisu'
Ristseppä :
gtr, Hannu Lemola : dms, Tapio
Niemelä : pno
Jukka Hakoköngäs : sax
Äänitysaika
ja paikka: 1979, PAN-Studiot,
Helsinki
Tuottaja: Jorma Heliander
Äänittäjä: Robi
de Godzinsky
Kannet: kannen kuvat: Antila Studios
Listasijoitukset: -
TopHits 1979 -
EALP217
A)
1.
That'all be the Day (Allison-Petty-Holly)
2.
Footsteps (Blogwad-Storie)
3.
Maybeline (Berry)
4.
Susie Q (Hawkins-Lewis-Broadwater)
5.
Sweet Christine (Vihunen)
6.
She's got it (Marascalco-Penniman)
B)
1.
Night bar boogie (Ristseppä)
2.
Summertime blues (Cochran-Capeheart)
3.
Not fade away (Petty-Hardin)
4.
Money (Bradford-Gordy)
5.
That's all right mama (Crudup)
6.
Traveling band (Fogerty)
Suosikkilehden anonyymi Väinämöinen arvosteli
levyn
Huhtikuussa 1979:
"1950-luvun
rokkielää
lama-Suomessa todellista nousukautta -
rasvaan ja nahkaan sonnustautunutta bändiä
ponnahteleepinnalle yhtenään. Nyt on ollut
levytysvuorossa
Villi-Jussi
ratsastajineen. Pojat ovat olleet uskollisia 50-luvun
perinteille =
levylle on vesitetty Hollya (That'll be the Day, Not Fade
Away),
Cochrania (Summertime Blues), Berrya (Maybelline),
Hawkinsia (Susie Q),
Richardia (She's
got it) sekä pari
suomalaisita rockorginaalia. Kovin tyrmääviin
tulkinoihin ei
hurja joukko yllä, mutta klaaraa cover-versionsa
aitoon henkeen
pitäytyen. Rockaallon harjalta lähettelee
tämä
pumppu varsin tasaisia laineita: Lähes paras juttu
levyllä
on"maailman viimeisen todellisen rockbändin", USA-laisen Creedence
Clearwater Revivalin Traveling Bandista lämmitetty
versio."
Blues News 1/80, Seppo Elonen:
"Tämä Johnny
Savage &
the Riders-yhtyeen esikois-lp
ilmestyi vuoden 1979 alkupuolella ja on jäänyt
toistaiseksi
ainoaksi. Jotta uudempi suomalainen "vanha aalto" tulisi
kattavasti
esitellyksi, on senkin lyhyt arvostelu paikallaan.
Yhtye soittaa raskaalla,
yksiviivaisella ja mielikuvituksettomalla
tyylillä, jonka jalkoihin jäävät
sellaiset seikat
kuin tyylitaju ja vivahteet. Tämä ilmenee
erityisesti
kappaleissa A1 sekä B2 ja 3. Sitä
yllättävämpää on , että
rockabillyklassikolla B5 yhtye yltää
tyydyttävään suoritukseen asiaankuuluvaan
kepeyttä
ja letkeyttä osoittaen. Laulusolisti ei tosin
tässä
yhteydessä ole tehtäviensä tasalla,
eikä muutenkaan
mitenkään häikäisevä. Laulajan ja
yhtyeen
puutteet huomioiden kokonaiseuutena parhaiten onnistuvat
B4 ja
ehkä yllättäen A4. Parempaan antiin
kuuluvat myös
sinänsä keskinkertainen instrumentaali B1 ja
enemmänkin
popin puolelle kuuluva A2.
Uusi suomalainen
rock'n'roll- ja
rockabilly-harrastus on tuonut
pinnalle kolmenlaisia yhtyeitä. Ensinnäkin
niitä, jotka
suhtautuvat asiaan vakavasti ja pyrkivät
perehtymään
esittämäänsä musiikkiin huomattavasti
pintaa
syvemmältä. Näitä yhtyeitä ovat
Teddy &
the Tigers, Buck Jones & His Rhythm Riders ja Jam Rock
Band.
Toisena ryhmänä ovat pikkupoikayhtyeet, jotka
ovat valinneet
rock'n'rollin musiikikseenilmeisesti yhtä painavilla
perusteilla
perusteilla kuin muut samanikäiset juomakseen coca
colan ja
harrastukseen rullalautailun. Tyyppiesimerkki
tästä
ryhmästä on Johnny & the Dodgers, Ja
kolmantena tulevat
sitten yhtyeet jotka ovat lähteneet mukaan, koska
ainakin
vielä toistaiseksi rock'n'rollia soittamalla irtoaa
rahaa.
Tähän kolmanteen ryhmään sijoitan
Johnny Savagen
yhtyeineen pitämään seuraa Eddie
Thunderbirdille ja
hänen Roxy-yhtyeelleen.
Erikoismaininnan ansaitsee
käsiteltävän levyn kansi,
joka toistaiseksi on alan typerin. Tarjolla on
aurinkolasia, paidatonta
ja karvatonta rintaa ja tiukkaa ilmettä. Erityisesti
Suomessa
näyttää tietyntasoisten soittajien
soittajien
keskuudessa olevan sitkeästi vallalla käsitys,
jonka mukaan
pitää näyttää "pahalta" ollakseen
aito
rock-muusikko. Aivan oma lukunsa levyn yhteydessä on
sitten kannen
sisältä löytyvä sarjakuvamainen
piirros, jossa
annetaan ymmärtää Johnny Savagen olevan
peräisin
USA:sta ja vaikuttaneen 50-luvulla Memphisissä.
Kaikki
käytettävissä olevat tiedot osoittavat,
että
kyseessä on aivan tavallinen suomalainen
keski-ikäinen
jässikkä, joka ikänsä puolesta voikin
väittää olleensä jossakin jo
50-luvulla. Kenties
Mikkelissä."