FREDDIE FALCON & V8

SINGLET:
   
   7"
   A) Rock House (Phillips-Jenkins)
   B) Crazy Love (Anka)               

   Soittajat:  Freddie Falcon (voc + g)
   Äänitysaika ja paikka:
   Tuottaja:
   Äänittäjä:
   Kannet:
   Listasijoitukset: Maaliskuu 1979: 23. ////

   Poko Records 1978 -  PIS 019

 
Soundi-lehden levyarvostelija Waldemar Wallenius, ei ilahtunut Falconin esikoisesta tammikuussa 1979:

"...Freddie Falconin pitäisi myös pystyä parempaan. Tässä tapauksessa meikäläisen tapainen vanhapieru on eri asemassa kuin nykyteinit, koska pojan esittämien 50-luvun piisien alkuperäisversiot ovat tuttuja ja houkuttelevat väistämättä vertailuun - ja siinä hän ei pärjää. Rock House kulki  AIVAN eri kiihkeydellä kuin tämä plonkplonkplonk-tulkinta. Nämä jätkät ovat ihailevinaan 50- lukua, mutta kunnioitusta tuntuu puuttuvan. 50-luvun villitys on hyvin hyvin valju varjo etäisestä  (ja sellaiseksi jäävästä) ilmiöstä, jonka elävyys nykypäivänä on enemmän kuin kyseenalaista." (Soundi 1/79, Waldemar Wallenius)

Blues News 1/79, Seppo Elonen ei liioin ilahtunut:

"Freddie Falcon on uusi tulokas samasta tallista kuin Tigers, mutta on tyylikseen valinnut rock'n 'rollin melodisemman haaran. Paul Ankan "Crazy Love" osoittaa äänivaroja olevan, mutta kehnohko säestys tekee esityksestä sekavan tuntuisen. Roy Orbison SUN-klassikko on täysin epäonnistunut valinta. Laulaja ei hallitse tyyliä ja säestys-yhtye on niin metsässä kuin vain voi olla. Laulajan tyylin huomioiden oikeampi materiaalilähde  olisi Orbisonin Monument-kausi. Tosin Orbisonin tuon kauden rock-balladi tulkinnat ovat sitä luokkaa, ettei juuri kukaan ole niihin tohtinut sorkkia, eikä Falconinkaan kannata Orbisonia ajatella seeuraavia levykappaleita etsiessään. Tärkeintä hänelle olisi oikean säestyksen hankkiminen. Näillä väillä ei tulosta synny."  (Seppo Elonen, Blues News 1/79)



    7"
   A) Lonely blue boy (Weisman-Weise)
   B) Red Hot (Emerson)               

   Soittajat:  Freddie Falcon (voc + g), Marty Finch
   (Sax, p), Juha Siren (dr), Pete Pretty (g) Wellu
   Hyötyläinen (b), Grassville Teens (chorus)
   Äänitysaika ja paikka: 1979 Microvox, Lahti
   Tuottaja: Richard Stanley
   Äänittäjä: Richard Stanley
   Kannet: Mooshine, kuva: Fred Ohert
   Listasijoitukset:

                                                                         Poko Records 1979 - PIS 031

25 1/2 pistettä saanut single Jukebox Juryn hampaissa syyskuussa 1979 näin:

Atik Ismail:"Hyvän alun jälkeen täysi pannukakku. Energiapolitiikka järjestykseen. Mitä se öljy maksaa tynnyriltä?  Tähän levyyn sitä on pantu turhaan. Lällärikamaa." 0 pistettä
Satu Pentikäinen:" Viihdettä, viihdettä. Laulajan ääni ihan kivan sävyinen, mutta tunnetta saisi olla enemmän. Kiva kuulla  näin kerran." 6 pistettä
Ripatti:"Jännä levy, kaikki muut kohdallaan, paitsi laulaja. Todella hienot taustat sekä parit laulajan tehokeinot, kuten narinat muuten kaveri yrittää ehkä liikaa. Liian suuri tasoero muusikoiden ja  solistin välillä. Sinänsä kunnianhimoinen yritys." 7 pistettä
(Suosikki 9/79)

Blues News 6/79, Seppo Elonen:

"Balladilaulajaksi erikoistuva Freddie Falcon on toiselle singlelleen valinnut Conway Twittyn klassikon "Lonely boy blue". Tiettyjä kykyjä Falconilla on tämän tyylin tulkitsemiseen, eikä tämä aivan mahdoton levy ole, vaikka Twittyn alkuperäinen onkin tietysti paljon parempi. Tämänkin singlen toiselle puolle Falcon on valinnut SUNin rockabilly klassikon, vaikka kerrasta olisi voinut uskoa, että häneltä ei homma suju. No nyt on sitten kahteen kertaan todistettu, ettei Falcon osaa laulaa rockabillya alkuunkaan. Toivottavasti hän ei kuvittele, että kolmas kerta toden sanoo ja yritä vielä kerran."


LP-LEVYT

  Blue               

   Soittajat:  Freddie Falcon (voc + g), Marty Finch
   (Sax, p), Juha Siren (dr), Pete Pretty (g) Wellu
   Hyötyläinen (b), Grassville Teens (chorus)
   Äänitysaika ja paikka: 1979 Microvox, Lahti
   Tuottaja: Richard Stanley
   Äänittäjä: Richard Stanley
   Kannet: Mooshine, kuvat: Fred Ohert ja Kari
   Heimonen
   Listasijoitukset:

                                                                         Poko Records 1979 - PÄLP 8

A)
  1. His latest flame (Pomus-Schuman)
  2. Wear my ring around your neck (Carroll-Moody)
  3. Suspicion (Pomus-Schuman)
  4. Lonely blue boy (Weisman-Weise)
  5. (Let's have a) Party (Robinson)
  6. Blue Moon (Rodgers-Hart)
  B)
  1. Glad all over (Schroeder)
  2. Livin' lovin' wreck (Blackwell)
  3. Crazy love (Anka)
  4. Baby Blue (Guitar-Smooth)
  5. Big Hunk of love (Wyche-Schroeder)
  6. Oh pretty woman (Orbison-Dees)
  7. Boppin' the blues (Perkins-Griffiths)

Lokakuussa 1979 Suosikki-lehden "Väinämöinen" arvioi Falconin Blue-LP:n samassa paketissa Jam Rock Bandin Waxin:

"Freddie Falcon alias Jorma Kääriäinen on käynyt härkää suoraan sarvista kiinni ja levyttänyt esikoislbumilleen puoli tusinaa Elviksen tunnetuksi tekemia lauluja. Uhkarohkea juttu - sillä alkuperäisesityksiltä tulee turpaan niin että raikuu. Elviksen 50-luvun tulkinnoissa on nimittäin sellaisia juttuja, joita kuningas ei itsekkään pystynyt uusimaan - ääni ei riittänyt. Kuninkaan 50-luvun jutut ovat äännellistä akrobatiaa, niihin kajoaminen on vähintäänkin kyseenalaista, vertailu joudutaan valitettavasti tekemään. Mukana on lisäksi pari juttu Carl Perkinsiltä, yksi Jerry Leeltä ja Orbisonilta, jossa  punnukset ovat  hieman tasaisemmassa asemassa. Kaikkea hyvää vain Freddielle, mutta pitikö juuri levyttää nämä Elviksen loistojutut?"
(Väinämöinen, Suosikki 10/79)

Blues News 5/80 Seppo Elonen:

" Tämän levyn arvostelua voi motivoida ainakin sillä, että Poko-yhtiön rock'n'roll-tuotanto tulee kokonaiseuudessaan käsittellyksi tämän lehden palstoilla. Eipä silti, kyllä tämä paikkaansa puolustaa sikäli, että Freddie Falcon on varsin hyvä laulaja, jolle olisi suonut tilaisuuden tehdä LP edes siedettävillä edellytyksillä. Tämän LP:n onnistumisen edellytkset olivat jo ennakkoon lähellä nollaa kappalevalinnasta ja varsinkin taustayhtyeestä johtuen.
Freddie on rock'n'rollin melodisemman haaran tulkitsija, balladilaulaja ennen muuta. Kahden singlen kääntöpuolilla hän tuli jo perusteellisesti osoittaneeksi, ettei hän osaa laulaa rockabillya. Viisaasti nämä kääntöpuolet ovatkin jätetty LP:ltä pois samalla kun kyseisten sinkkujen melodiset ykköspuolet (A4 ja B3) on otettu mukaan. Sitä oudompaa onkin löytää kaksi Carl Perkinsin rockabilly klassikkoa (B1 ja B7) tältä levyltä. Ne menevät kuitenkin komeasti metsään kuten jo ennakolta piti arvata..
LP:n muu materiaali on Freddy tyyliin paremmin sopivaa, mutta uskomatonta kylläkin puolet LP:n materiaalista on valittu Elvis Presleyn tunnetuksi tekemistä kappaleista. Elviksen kappaleita ei kannata paljon lähteä ronkkimaan, vertailukohta on siksi aina musertava. Eri asia on jos kappaleet tekee joltakin aivan eri pohjalta, mutta tässä tapauksessa on nimenomaan tyydytty kopiointiin. Muiden kappaleiden takaa löytyvät mm. Roy Orbison, Conway Twitty ja Paul Anka, kaikki tyyliniekkoina turhan vaativia vertailukohtia Freddielle.
Freddie on kuitenkin hyvä laulaja, joka liian vaativasta ja osin väärästä materiaalista huolimatta olisi voinut tehdä varsin hyvän LP:n. Kokonaisuus kaatuu kuitenkin uskomattoman kehnojen säestäjien myötä. Basisti on pahemman luokan jumputtaja ja saksofonistia en suostu uskomaan sanan varsinaisessa mielessä soittotaitoiseksi. Nopeimmissa tempoissa rumpalikin on aivan ulalla. Säestyksen osuutta esim. kappaleissa A1 ja B5 ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua muuksi kuin tökeröksi. On vaikea käsittää mitä levyn tuottaja Richard Stanleyn päässä on liikkunut hänen päästäessään tällaisen joukon studioon ja vielä vaikeampi on käsittää miten hän on havainnut tulokset julkaisukelposiksi. Tästä materiaalista olisi saanut aikaan korkeintaan EP:n.
Varsinaista nimeä Freddie Falcon ei ole kyennyt itselleen hankkimaan ja hänen tyylillään sen lienee tällä hetkellä ylivoimaisen vaikeaa. Vielä pari vuotta sitten näytti siltä, että rock'n'rollia ryhdytään harrastamaan sen koko laajudessa ja että koko 50-luvun musiikillinen perintö on myös nuorempien asianharrastajien  mielenkiinnon kohteena. Se oli silloin ja nyt on vain rockabilly. Etelävaltioiden lippu on tänä päivänä samassa asemassa kuin skottiruudulliset kaulahuivit ja housunkäänteet Bay City Rollers-manian aikana. Ainoa lohdutus on siinä, että tällaiset hölmöilyt eivät kestä kauan. Vuoden vaihteeseen mennessä Suosikin ja muiden kauppamiesten on keksittävä nuorisolle uusi villitys." (Blues News 5/80 Seppo Elonen)